Pennun hoito-ohjeet

Onneksi olkoon, olet hankkimassa koiranpentua kennelistäni. Toivon sinun noudattavan näitä hoito-ohjeita, johon olen kerännyt tärkeimpiä asioita koiran hoidosta. Tärkeintä on tietenkin käyttää omaa maalaisjärkeä. Voit kaikissa koirasi kanssa ilmenevissä ongelmissa kääntyä kasvattajan puoleen. Kuulisin myös mielelläni koirasi koe-, näyttely ja terveystutkimustuloksista.

Lue tarkasti pennunhoito-ohjeet, niissä on lopussa ilmoitettu mahdolliset rodussa olevat rotukohtaiset viat joista sinun tulee olla selvillä pentua ostaessasi. Nämä asiat tullaan keskustelemaan läpi viimeistään ennen papereiden tekemistä, mutta oletan että olet ottanut asioista etukäteen selvyyden.

Tatsiola`s kennelin pennuissa ei ole perinnöllisten vikojen ja sairauksien osalta takuita, jolloin siis ei pennusta maksettua rahaa palauteta jos perinnöllinen vika koirasta ilmenee myöhemmin. Erikseen sovittavissa olevat asiat koskevat jos pennussa on vika, mikä ei ole rodulle tyypillistä, tapauskohtaisesti sovitaan palautetaanko pentu myyjälle ja ostajalle rahat, vai palautetaanko osa rahoista, maksetaanko eläinlääkärikäynti tai toimitaanko jollain muulla tavalla. Uskon, että jos tällaiseen tilanteeseen joskus joudutaan, saadaan asia sovittua yhteisymmärryksessä. Tähän tarvitaan yhteistyökykyinen pennunostaja.

Ote kennelliiton kauppakirjasta:

 Myyjä on Suomen Kennelliiton jäsen, Rotujärjestön jäsen.

1. Luovutusikä. Pentujen tulee olla luovutettaessa vähintään 7 (seitsemän) viikon ikäisiä.
2. Rekisteritodistus. Myyjä toimittaa rekisteritodistuksen ostajalle ilman eri maksua viimeistään kahden kuukauden kuluttua siitä, kun omistusoikeus on siirtynyt ostajalle. Mikäli toinen pentueen vanhemmista on ulkomaalainen, pentueen rekisteröiminen voi kestää pidemmän ajan.
3. Viat ja sairaudet. Myyjä vakuuttaa kertoneensa tiedossaan olevista koiran vioista ja sairauksista, rodussa esiintyvistä perinnöllisistä vioista ja sairauksista, koiran perinnöllisistä taipumuksista saada niitä ja näiden seikkojen merkityksestä. Myyjä vakuuttaa antaneensa ostajalle rodunomaiset hoito- ja ruokinta-ohjeet. Myyjä vastaa antamiensa tietojen totuudenmukaisuudesta kohdassa 4. esitetyllä tavalla. Ostaja ilmoittaa tarkastaneensa koiran ja hyväksyvänsä mahdollisuuden, että koirassa voi olla myyjän kertomia perinnöllisiä ja synnynnäisiä vikoja ja sairauksia. Myyjä on kertonut seuraavista seikoista (tarvittaessa erillinen liite):
4. Korvausvastuu. Jos koirassa ilmenee luovutuksen jälkeen sairaus tai muu olennainen vika, joka on ollut koirassa piilevänä jo luovutushetkellä, ostajalla on oikeus vaatia korvausta virheen perusteella, jos
– koira ei ole myyjän antamien tietojen mukainen tai
– myyjä on jättänyt kertomatta sellaisista tiedossaan olevista seikoista, joilla oli kaupan päättämisen kannalta olennainen merkitys tai
– koira on kauppahinta, koiran käyttötarkoitus ja muut seikat huomioon ottaen muuten olennaisesti huonompi kuin ostajalla oli aihetta olettaa.
Ostajan on ilmoitettava virheestä myyjälle kohtuullisessa ajassa, viimeistään kahden kuukauden kuluttua siitä, kun virhe havaittiin.
5. Sekarotuisuus. Jos koira poistetaan rekisteristä sekarotuisuuden tai muun syyn vuoksi, myyjä palauttaa kauppahinnan ja koira jää edelleen ostajan omistukseen.
6. Kivesvikaisuus. Jos uroskoira todetaan myöhemmin joko eläinlääkärin todistuksella tai myyjän itsensä toimesta kivesvikaiseksi, myyjä palauttaa kolmasosan kauppahinnasta viimeistään silloin, kun koira täyttää vuoden tai jos vika todetaan tätä myöhemmin, 30 päivän kuluessa sen toteamisesta.
7. Napatyrä. Napatyrän ilmetessä myyjä maksaa leikkauksesta ja hoidosta aiheutuneet tarpeelliset kulut.
8. Omistuksenpidätys. Omistusoikeus säilyy myyjällä, kunnes kauppahinta on kokonaan maksettu. Myyjällä on oikeus purkaa kauppa, jos ostaja ei suorita kauppahintaa sovitulla tavalla. 
9. Osamaksu. Jos koira myydään siten, että kauppahinta tai osa siitä maksetaan luovutuksen jälkeen, kaupasta tehdään lisäksi erillinen osamaksusopimus Suomen Kennelliiton vahvistamalla lomakkeella. 
10. Lisäehdot. Osapuolet voivat sopia lisäehdoista, jotka koskevat esim. koiran käyttämistä silmä-, lonkka- tai muussa rodunomaisessa tarkastuksessa.
Lisäehdot on syytä tehdä kirjallisesti. Lisäehdot eivät saa muodostua kohtuuttomiksi. Sopimusehdot on luettava yhteisesti ennen allekirjoittamista. Seuraavalla sivulla ohjeita myyjälle ja ostajalle. Sopimus on tehty kahtena kappaleena, yksi kummallekin osapuolelle.

 Ohjeita ostajalle

• Koiraa hankkiessasi käytä aina apuna Kennelliiton ja ao. rotujärjestön asiantuntemusta.
• Tutustu tarkoin oheisiin kauppaehtoihin.
• Tutustu ohessa olevaan koiranomistajan ja haltijan perussääntöön, joka myyjän tulee ottaa huomioon kauppaa tehtäessä.
• Ota selvää myyjältä tiedossa olevista koiran virheistä ja sen taipumuksista saada rodussa esiintyviä vikoja ja sairauksia. Katso kauppaehtojen kohta 3.
• Pyydä myyjältä koiran ruokinta-, hoito- ja rokotusohjeet.
• Muista, että hankkiessasi pennun se on vasta koiran alku. Siihen minkälainen koirasta aikuis
• ena tulee, vaikuttavat perinnöllisyyden lisäksi myös ympäristötekijät.
• Koiran omistaminen tuo myös vastuuta. Hoida koirasi hyvin ja noudata koiranpidossa lakia ja asetuksia.

Koiranomistajan ja -haltijan perussääntö. Hyväksytty Kennelliiton valtuustossa 18.11.2000. Voimassa 1.7.2001 alkaen:

•  Hyväksyn liiton tarkoituksen, joka on seuraava:Suomen Kennelliiton tarkoituksena on edistää puhdasrotuisten koirien kasvattamista ja käyttöä sekä parantaa yleistä koiranpitoa Suomessa yhteistyössä yksittäisten koiranomistajien ja koiria harrastavien yhdistysten kanssa. Olen selvillä siitä, että Kennelliiton määräykset, ohjeet ja säännöt sitovat kaikkia jäseniä.
• Huolehdin siitä, että koirani saavat ikään ja rotuun nähden riittävästi ravintoa ja huolenpitoa sekä liikuntaa ja että koiranpidosta ei ole kohtuutonta haittaa ympäristölle.
• Sijoittaminen tarkoittaa koiran luovuttamista siten, että jalostusoikeus jää luovuttajalle erillisen sopimuksen mukaisesti. Jos otan koiran sijoitukseen, huolehdin sen kunnosta ja terveydestä ja ilmoitan sen terveydessä tapahtuvista muutoksista sekä kiimoista koiran luovuttajalle.
• Suostun siihen, että Kennelliiton valtuuttamat henkilöt saavat neuvoa ja tarkastaa koirieni pitoa ja hoito
•  Jos käytän koiriani siitokseen, kasvatan puhdasrotuisia koiria. Aloittaessani kasvatustoiminnan, perehdyn Kennelliiton kasvattajasitoumukseen. Tavoitteenani on kasvattaa terveitä ja hyväluonteisia koiria, jotka ovat käyttötarkoitukseensa soveltuvia ja rotumääritelmän mukaisia.
• Sitoudun antamaan koirieni lonkka-, silmä-, polvi- ym. tutkimustulokset julki, enkä muutenkaan salaa koirieni vikoja tai sairauksia.
• Rekisteröin koirieni kaikki elossa olevat pennut Kennelliiton voimassaolevien rekisterimääräysten mukaisesti.
• Luovutan pennut aikaisintaan seitsemän (7) viikon ikäisinä. Luovutan pennut vain koiranpitoon soveltuviin olosuhteisiin ja opastan tarvittaessa koiranpidossa. En rasita narttua liian tiheillä pennutuksilla (ks. koirarekisteriohje) ja otan huomioon nartun iän ja terveyden tehdessäni päätöksiä koiran käytöstä jalostukseen.
• Myydessäni koiran teen kirjallisen sopimuksen mieluiten Kennelliiton vahvistamaa lomaketta käyttäen. Kauppahintaan sisältyy rekisteritodistus.

Tärkeintähän meille kaikille on, että pennuista tulee mahdollisimman terveitä ja pitkäikäisiä perheenjäseniä, joiden kanssa vietetty aika on ikimuistoista.

Yleistä

Labradorinnoutajan juuret juontavat Labradorin niemimaalle, Newfoundlandin saarelle,  josta kantavanhemmat tiedetään tuotetun Brittein saarille. Kanadan itärannikolla on kuvattu labradorinnoutajaa ensimmäisen kerran 1700-1800 -luvulla. Tämä koira toimi  kalastajien apuna noutaen vedestä kaloja, verkonnaruja ym. Sillä oli voimakas noutotaipumus ja paksu, vettä hylkivä turkki. Suomessa rodun kasvatus alkoi 1950-luvulla ja rekisteröintiluvut ovat kasvaneet aina 90-luvulle saakka. Paitsi lintua noutavana koirana labradorinnoutajaa käytetään myös muun haavoittuneen ja loukkaantuneen riistan jäljestämiseen, opaskoirana, huume- ja pommikoirana, terapiakoirana ja viime aikoina myös sienikoirana. Luonteeltaan labradorinnoutaja on ystävällinen ja lapsirakas, iloinen ja toiminanhaluinen, toisin sanoen mukava seura- ja perhekoira, joka kuitenkin onnellisimmallaan vedessä tai ulkona työskennellessään.

Labradorinnoutajan rotumääritelmä

• Yleisvaikutelma: Vankkarakenteinen, tiivisrunkoinen ja hyvin toiminnanhaluinen koira, jolla on leveä kallo, leveä ja syvä rintakehä sekä leveä ja voimakas lanne ja takaosa. 
• Ominaispiirteet: Hyväntuulinen ja eloisa. Hyvä vainu, pehmeä ote riistasta, innokas uimari. Sopeutuvainen, uskollinen seuralainen.
• Luonne: Älykäs, innokas, tottelevainen ja yhteistyöhaluinen. Luonteeltaan ystävällinen, ei saa olla hyökkäävä eikä arka.
• Pää: Kallo leveä, otsapenger selvä. Puhdaslinjainen, posket eivät saa olla ulkonevat. Leuat keskipitkät, voimakkaat, eivät suipot. Kirsu leveä, sieraimet suuret
•  Silmät: Keskikokoiset, ruskeat tai pähkinänväriset, ilmentävät älykkyyttä ja hyväluonteisuutta.
• Korvat: Päänmyötäiset, sijaitsevat melko takana. Eivät isot eivätkä raskaat.
• Purenta: Täysi, terve ja voimakas hampaisto. Leikkaava purenta eli alaleuan etuha mpaat koskettavat kevyesti yläleuan etuhampaiden takapintaa.
• Kaula: Kuiva, vankka ja voimakas, liittyy kauniisti hyväasentoisiin lapoihin.
• Eturaajat: Voimakasluustoiset ja suorat kyynärpäistä maahan sekä edestä että sivulta katsottuna. Lavat pitkät ja viistot.
• Runko: Rintakehä leveä ja syvä. Tynnyrimäiset, hyvin kaareutuneet kylkiluut. Suora selkälinja. Lanneosa leveä, lyhyt ja voimakas.
• Takaraajat: Hyvin kehittynyt takaosa. Lantio ei luisu. Polvet hyvin kulmautuneet. Matalat kintereet. Pihtikintereisyys erittäin epätoivottavaa.
• Käpälät: Pyöreät ja tiiviit, varpaat hyvin kaareutuneet, polkuanturat hyvin kehittyneet.
• Häntä: Nk. saukonhäntä, rodulle tunnusomainen: Tyvestä hyvin paksu, hännänpäätä kohti suippeneva, keskipitkä. Ei hapsuinen, vaan kauttaaltaan lyhyen, tiheän ja tiiviin karvan peittämä, mikä antaa hännälle pyöreähkön vaikutelman. Koira saa kantaa häntäänsä korkeallakin, mutta häntä ei saa kiertyä selän ylle.
• Liikkeet: Vapaat, riittävän maatavoittavat, tehokkaat, edestä ja takaa katsoen suorat.
• Karvapeite: Rodulle tunnusomainen, lyhyt, tiheä, melko karkeantuntuinen, ei laineita eikä hapsuja, vedenpitävä aluskarva.
• Väri: Kokonaan musta, suklaan- tai maksanruskea tai keltainen. Keltainen väri vaihtelee ketunpunaisesta kermanvaaleaan. Pieni valkoinen täplä rinnassa sallitaan.
• Koko: Ihannekorkeus: Uros 56-57 cm, narttu 54-56 cm.

Pennun luovutus:  

Pentu luovutetaan aikaisintaan 7 viikon ikäisenä. Se on siinä vaiheessa opetettu syömään kiinteää ravintoa, sitä on totutettu kynsien leikkaukseen ja kaikenlaiseen käsittelyyn. Meillä pentuja pidetään sekä sisällä että kelien salliessa piha-aitauksessa. Näin ne tottuvat kaikenlaisiin ääniin ja normaaliin kotielämään.

Pennut madotetaan, mikrosirutetaan ja käytetään eläinlääkärillä terveystarkastuksessa ennen luovutusta. Pentu on ruokittu korkealaatuisella täysravinnolla.

Pentu on rekisteröity Suomen Kennelliiton rekisteriin ennen luovutusta, kaikki pentueeni ovat rekisteröityjä ja kasvattajasitoumuksen mukaisia. Pennun mukana uudelle omistajalle luovutetaan rekisteritodistus, riippuen tietenkin miten Kennelliitossa on ruuhkaa. Ruuhkaisin aika on kesäisin jolloin papereita voi joutua odottamaan hetkisen, mutta ne lähetetään uudelle omistajalle mahdollisimman pian.

Pennun kauppa tehdään Suomen Kennelliiton kauppakirjalla. En myy pentuja osamaksulla. Pennun hinta on 850-950e. Allennettujen pentujen kauppakirjaan tulee merkintä alennuksen syystä.

Lääkekaappiin:

Parafiiniöljyä 

Hiilitabletteja

Canikur- tabletteja tai muita ripulilääkkeitä.  

Kärjestä taipuva kuumemittari (pikkupentu rimpuilee varmasti, ei riko suolta).

Valkovaseliinia tai Tummelia.

Betadine liuos/rasva haavoihin ja ihottumiin.

Haavataitoksia ja siteitä, pumpulia tai vanua.

Silmien ja korvien puhdistusainetta.

Punkkipihdit

Eläinlääkärien numerot, muista myös paikkakuntasi päivystysnumerot !!!

• Paljon leluja, halvemmalla pääsee ku hakkee kirpparilta pehmoleluja (20cent-1e / eläinkaupassa 5e-15e....) On sit ten sall ittua kannettavaa ja tulee repimään kappaleiksi monta lelua kuiteskin :) säästyy kengät jne :) Älä kuitenkaan itse ”revitytä” pentua leluilla koskaan, se ei saa lintuakaan purra rikki ja näin saat vain koiran kuumenemaan ja villiintymään liikaa...Noutoja ja  piilotusleikkejä!

• Possunkorvat on kanssa takuuvarmaa viihdykettä p ennulle, näillä saa yksin opettelun hyvin käyntiin, se ei nimitt äin muista sinua sen jälkeen ku saa tämmösen järsittäväksi :) ja muutakin purtavaa, luita mene paljon, pennulle parasta nämä kaupan rullaluut, oikeat luut saa äkkiä masun sekaisin pikkupennulta...

Tarvikkeet: 

• Metalliset juoma ja ruokakupit, muoviset luultavasti syödään jos lapukoista kyse :)

• Mietoa koirashamppoota ja havillisia pyyhkeitä syksyn rapaso tkuja varten.

• Noutajatalutin, käy pennusta aikuiseksi,en itse tykkää pennulle käyttää pankaa koska pääsee siittä takuuvarmasti karkuun jos paniikki iskee ja pihalla irti ollessaan jää äkkiä jumiin sen kanssa...

• Koiran kynsisakset, kannattaa ensimmäiset ostaa minimallia tulevat tylsistyyn kuitenkin kun koira kasvaa ja pakko ostaa uudet myöhemmin, pienemmät on minusta helpommat käyttää pennulle.

• Canamin maxi puppy ruokaa tulen syöttään (vaalean sininen säkki), sitä saa pentua hakiessa matkaankin jonkin verran. Raaka jauheliha ja kermaviili/piimä pennulle erittäin hyvää lisää nappuloitten kanssa, takuulla maistuu ruoka paremmin ja sillä aloitetaan kiinteän ruuan maistelu joka tapauksessa ennen nappuloita :)

• Pediksi käy aluksi vahva pahvilaatikko kyljellään, monet pennut kokevat luolamaisen pesän turvall isemmaksi, matkaan täältä saa omalle emolle haisevan rätin, auttaa ensimmäiset päivät rauhoittuun.

Kirjallisuutta:

Tuire Kaimio, Pennun kasvatus. Perusteltua koirapsykologiaa. 
Mistä voi tietää, minkä rotuinen koira sopii lemmikiksi lapsiperheeseen ja kuinka koira saadaan rauhoittumaan, kun sen kynsiä leikataan? Kuinka välttää koiran masentuminen ja häiriökäyttäytyminen? Tuikku Kaimion Onnellinen koira antaa selkeitä ja syvällisiä neuvoja jokaisen uuden koirankouluttajan arkisiin ongelmiin, kun koiranpentu vasta hakee paikkaansa perheessä. Koira on kasvava ja kehittyvä olento ja kaipaa sen mielenterveydelle tärkeää virikkeellistä toimintaa. Kirja tarjoaa myös hauskoja vinkkejä k oirille opetettavista tempuista. 
Pennun kasvatus on monipuolinen tietokirja, jonka avulla uusi koiranomistaja ei jää pentunsa kanssa pulaan. Selkeästi jaksotetuissa luvuissa käsitellään kouluttamisen problematiikkaa lemmikin eri ikävaiheissa, pennusta murrosikään ja täysiveriseksi perheenjäseneksi.

Tuominen Jyry, Noutajan pennusta metsästyskoiraksi. Tämä kirja on ensimmäinen Suomessa kirjoitettu noutajan ko ulutusta käsittelevä opas.  
Kirja käsittelee noutajien koulutusta aina pennun valinnasta, vaativaan työhön pystyväksi metsästyskoiraksi.

Kirja käsittelee mm. koiran ja ohjaajan välisen yhteistyön kehittämisen tärkeyttä niin sosiaalisessa normaalissa elinympäristössä kuin vaikean tehtävän selvittämisessä metsästyksen yhteydessä. 
Kirjan peruskoulutusta koskevat asiat sop ivat jokaiselle noutajan omistajalle ja oikeastaan jokaiselle muullekin koiraharrastajalle silloin kun koiralta halutaan hyvää käytöstä ja hallittavuutta normaalielämässä. 
Kirjan selkeä eteneminen ja kattava eri tilanteiden käsittely, kuvin selkeytettynä, tekee siitä oivallisen koiraa käyttävän metsästäjän käsikirjan, jota on odotettu jo pitkään. 
Totuttuihin koulutusmetodeihin on löytynyt myös uusia näkökulmia, asia joka on erityisen tärkeää kun kysymyksessä on elävän materiaalin käsittely. 
Kirjoittaja Jyry Tuominen on kouluttanut ja käyttänyt noutajaa käytännön metsästyksessä yli kymmenen vuoden ajan. Hän toimii myös aktiivi kouluttajana ja koulutuksen suunnittelijana, hoitaen myös erilaisia luottamustehtäviä noutaja- ja kennelharrastuksessa Suomessa.

Metsästäjän opas, metsästäjän tutkinto 

Tämän kirjoituksen tarkoituksena on käsitellä  metsästyslakia käsikirjalle ominaiseen tyyliin käyttäen mahdollisimman vähän varsinaista lakitekstiä. Asiat käsitellään pääasiassa metsästyslain lukujen mukaisessa järjestyksessä, kuitenkin niin, että käsittelynalaisessa asiassa otetaan huomioon kaikki se mitä laissa tai asetuksissa muuallakin tähän liittyen on kirjoitettu. Tarkoituksena on helpottaa metsästyslakia vähemmän tuntevien kulloinkin tarvittavaan asiaan paneutumista. Lain soveltamisalan mukaisesti selvitellään metsästyksen lisäksi myös rauhoittamattomien eläinten pyydystämistä ja tappamista, riistanhoitoa ja riistaeläinten aiheuttamien  vahinkojen korvaamista. 

Metsästäjätutkinto on monivalintakysymyksiin perustuva koe. Kokeessa on 60 kysymystä, joista 10 on lajintunnistuskysymyksiä. Tutkinnon läpäisee, jos virheitä on korkeintaan 8. Tutkinto järjestetään yhden illan aikana ja varsinainen kokeeseen käytettävä aika on 1,5 tuntia. Ennen tutkintoa on suositeltavaa käydä tutkintoon valmentava metsästäjäkurssi. Tutkintoja ja valmentavia kursseja järjestävät riistanhoitoyhdistykset kaikkialla maassa. Niistä ilmoitetaan paikallislehdissä sekä Internetissä osoitteessa riistaweb.riista.fi.

Pennun tulo uuteen kotiin: 

Kun pentu tulee uuteen kotiin, se joutuu kokemaan paljon uutta. Matka, uudet ihmiset, mahdolliset muut koirat, uudet hajut, äänet, näkövaikutelmat, kaikki ne ovat koettelemuksia pienelle pennulle, joka on tottunut nukkumaan suurimman osan päivästä pentuesisarustensa kanssa. Tästä syystä koti on rauhoitettava pennun saapuessa. Seuraavat asiat on hyvä ottaa huomioo n:

• Anna pennun tulla rauhalliseen kotiin. Ei vieraita heti ensimmäisenä päivänä, ei ihmisiä, jotka kaikki haluavat hukuttaa sen taputuksiin ja hyväilyihin.  

• Anna pennun tutkia rauhassa u utta kotiaan ja oppia tuntemaan uudet hajut. Muista piilottaa ja nostaa sähköjohdot tavoittamattomiin.

• Älä vie pentua heti ulos. Se tarvitsee aikaa oppiakseen tuntemaan ympäristönsä ja sulattaakseen kaiken uuden.

• Älä rankaise pentua, jos se tekee lätäkön lattialle. Laita lattialle sanomalehtiä, joille pentu   voi tehdä tarpeensa.

• Pese pentu uuteen kotiin saavuttuaan mahdollisimman pian, näin rajoitetaan mahdollisten ulkoloisten ja pisarana tarttuvien tautien leviäminen. Käytä haaleaa vettä ja laimennettua koiralle tarkoitettua shampoota. Jos pentu on juuri uuteen kotiin saavuttuaan erityisen pelokas ja kiihdyksissä, käytä omaa harkintaa, koska pesu lisää järkytystä joillekkin pennuille. Tämän toki voit tehdä sitten kun pentu on rauhoittunut, mutta silloin liikkumista uudessa asunnossa kannattaa rajoittaa. 

• Älä jätä pentua aluksi pitkäksi aikaa yksin. Se ei ole tottunut yksinäisyyteen. Harjoittelu yks in  oloon a

  loitetaan pieni hetki kerrallaan. Anna sille tekemistä (se possunkorvan palanen hyvä) ja käy itse esim vessassa ovi kiinni, pennun ei tarvitse seurata sinua joka paikkaan. Älä koskaan tee itse numeroa lähtemisistä ja tulemisista, tee niistä huomaamattomia asioita. Älä paijaa ja lellittele pentua lähtiessäsi tai kun kun tulet takaisin, vaan ole huomaamatta pentua muutamaan hetkeen ensin. Näin se ei epätoivoisesti aina odota sinua kotiin ja päästää sinut lähtemään. Aloita  yksinolo harjoittelu 1-5min poissaololla ja voit tehdä tätä useamman kerran päivässä aina aikaa pidentäen. Joskushan sinne töihin on mentävä ja mitä pikemmin se aika koittaa, sitä kiireempi sinulla on pentu opettaa. Muista että pieni pentu EI voi olla kahdeksaa tuntia yksin, saat siittä silloin takuuvarmasti  hullun eroahdistuskoiran :)

• Järjestä pennulle makuupaikka, jossa se saa levätä, sillä pikkupentu väsyy kovin helposti, ja nukkuu paljo n. Pidä paikka samana, älä siirtele sitä. Pennuista mieluinen paikka on suojaisa esim. sängyn alla, avonainen pahvilaatikko tms. joka tarjoaa rauhaa ja suojaa. Muista, ettei pentua koskaan  saa häiritä sen nukkuessa tai ollessa makuupaikallaan. Tämä on erityisen tärkeää opettaa myös lapsille! Jos pentu haluaa nukkua aivan jossakin muualla kuin sinun sille valitsemassa  paikassa, esim. piilossa sohvan tai sängyn alla, se ei takoita että pentu on erityisen arka, vaan se toteuttaa susiajoilta perimään iskoistunutta vaistomaista halua suojata itseään nukkuessa, suotakoon se siis pennulle. Valitse pennun peti rauhallisemmalta paikalta ja ala opettaa pentua sinne hiljalleen.

• Jos talossa on pieniä lapsia, valvo tarkoin kun esittelet pennun lapsille. Älä puuhaile "liikaa" sen kanssa kun lapset ovat läsnä. Jos lapset tulevat mustasukkaisiksi, he voivat kostaa pennulle(uskomatonta, mutta niin totta). Opeta heille, ettei pentua saa käsitellä kovakouraisesti jne.

• Jos haluat sisällä rauhallisesti käyttäytyvän koiran leiki koiran kanssa vain ja ainoastaan ulkona (näin saat helposti lapsetkin ulkoilemaan). Silloin koira oppii että sisällä saa vain rauhassa kävellä ja nukkua. Parikuinen pentu saa kaiken liikunnantarpeensa tyydytettyä leikkimällä ja omassa tahdissaan puuhailemalla. Varsinaisia kävelylenkkejä näin pieni pentu ei vielä tarvitse. Vaikka pentu ulkoileekin vielä vapaana lähellä kotiaan, voi se kuitenkin totutella pantaan ja opetella hihnassa kävelyn alkeet. Liikunnan määrä on lisättävä vähitellen. Älä hyppyytä pentua tarpeettomasti kun se on pieni ja kasvuvaiheessa, lap ukka on rakenteeltaan etupainoinen jolloin nivelrikko mahdollisuus on olemassa esim liian aikaisin aloitetun agility harjoittelun kanssa.

Koiran luonteen kehitys: 

4-7 viikko –leimautumiskausi, oltava paljon ihmisen kanssa ( Kasvattajan työ tällä ajalla tärkeää). 

8-12 viikko -nopean op pimisen kausi -opittava ihmisen eleet ja sanat. Tässä vaiheessa on helpointa opettaa pennulle perustottelevaisuus ja kieltosanan merkity  s. 

13-17 viikko-arvojärjestyksen muovautumiskausi.  

5-6 kk -lauman järjestäytymiskausi, kaikki yhteistyö tuottaa koiralle suurta mielihyvää, pentu on auktoriteeteille altis. 

7-12 kk -puberteetti-ikä: luonne ailahtelee, varsinkin uros uhoaa. 
-pentuun suhtauduttava asiallisesti ja ymmärtäen, kuitenkin määrätietoisesti.
-KASVATETTAVA YHTEISKUNTAKELPOISEKSI -rodulle ominaiset luonteenpiirteet tulevat selvemmiksi. 

Koiran opettaminen on haasteellista ja vaativaa, se vie valtavasti aikaa.

Pennun opettamisen voi aloittaa heti kun pentu on tullut kotiin. Kuitenkaan tässä vaiheessa siltä ei saa vielä vaatia mitään, ainoastaan palkita se oikeista suorituksista, ei siis rangaista epäonnistumisista. Kaiken oppimisen pitäisi olla pennusta mu

kavaa, se takaa parhaan lopputuloksen. Tärkeintä pennun opettamisessa on johdonmukaisuus. Samat asiat ovat aina kiellettyjä ja sallitut asiat aina sallittuja. "Käskysanat" tulee olla koko perheellä samat. Onnistumiset  ovat aina ylitsevuotavasti kehuttuja, näin pentu oppii nopeasti. Joskus hyvän suorituksen voi palkita makupalalla, joskus riittää pelkkä taputus. Käsky tulee siis kerran ja määrätietoisesti, koiralta ei koskaan pyydetä mitään, mutta muista ettei pikkupentu ymmärrä tasan yhtään käskyä ennenkuin ne on sille opetettu rauhassa :)

Muistathan, että koiranpennulle ei tarvitse huutaa. Koira oppii hyvin äkkiä, ettei sen tarvitse totella muuta kuin kurkku suorana karjuvaa omistajaa. :)  

Luoksetulo  

Luoksetulon pitäisi olla aikuiselle koiralle itsestäänselvyys. Tämä on helppoa ja toivottavaa aloittaa jo pienellä penn ulla. Kehu ja kiitä aina pentua kun se tulee luoksesi, käskystä tai ilman käskyä. Jos pentu ei ole tulossa kun kutsut sitä, lähde juoksemaan pennusta poispäin ja houkuttele samalla. Pentua ei saa koskaan juosta kiinni ja vaikka se olisi tulossa pahanteosta,älä koskaan rankaise koiraa. Älä ota koiraa joka kerta kiinni kun kutsut sitä, kohta sillä ei ole aikomustakaan tulla luoksesi kun se pääsee irti. Jos pennulla on jokin jännittävä tilanne menossa ja se ei varmuudella ole aikeissa tulla, älä edes kuts u sitä vaan käy hakemassa rauhallisesti itse se p ois.

Kielto 

Jossain kehitysvaiheessa pentu yleensä kokeilee rajojaan ja yrittää murista luista, leluista ja ruokakupistaan omistajalleen tai jollekin perheen jäsenelle. Tätä ei kannata pelästyä, vaan kieltää pentua ankarasti ja ottaa siltä murinan aiheen pois niin monta kertaa, kunnes se luopuu siitä ääneti.

Koiralle tulee alusta pitäen opettaa, mitä tarkoittaa EI. Jos terävä kielto ei riitä, sitä tulee tehostaa ottamalla pentua niskavilloista kiinni ja painamalla rähmälleen maahan- näin emotkin opettavat pentujaan. Koiraa pidetään maltillisesti, mutta varmasti selällään/kyljellään paikoillaan kunnes rauhoittuu ja antaa pienenkin merkin alistumisesta esim huulien nuolem inen jne. Heti merkin annettuaan pentu päästetään irti jolloin se on rauhallinen, älä enää toru/kehu koiraa, suhtaudu siihen eleettömästi hetken ajan. Kiellon jälkeen keksi pennulle jotain sallittua tekemistä jossa pääset sitä kehumaan. Opettele lukemaan koiran käyttäytymistä, tästä paljon tietoa netissä ja kirjoissa!!! Jos pieni pentu ei välitä komentamisesta/kieltämisestä se voi olla myöhemmin vieläkin hankalampaa ja takuuvarma ongelmakoira on käsissäsi.

Totuttelu ja koulutus

Pentua on hyvä pitä ä  mukana kaikissa mahdollisissa paikoissa ja totuttaa uusiin asioihin. Pieni pentu on huomattavasti vastaanottavaisempi, rohkeampi ja uteliaampi uusia tapahtumia kohtaan kuin aikuinen koira. Pentua ei kuitenkaan saa pakottaa tekemään mitään jos se on peloissaa n, pikkuhiljaa houkuttelemalla sen saa yleensä menemään pelottavan asian luokse ja tä män jälkeen ovat taas kehumiset paikallaan. Joskus pentu pelästyy tai satuttaa itsensä niin, että tulee pyytämään omistajaltaan myötätuntoa, pentua ei kuitenkaan pidä ottaa syliin "lohdutettavaksi" vaan asiaan on syytä suhtautua osaltaan välinpitämättömästi, jotta pennullekin jää mieleen, ettei asia niin paha ollutkaan. Parasta on kuitenkin tarkastaa pentu siltä varalta, ettei ole sattunut mitään pahempaa kuin säikähdys. Vihaisia koiria tavattaessa sinä olet kuitenkin laumanjohtaja ja pelastat koiran pahasta tilanteesta, tällöin voit nostaa pennun turvaan jos toinen koira käyttäytyy agressiivisesti. Päästä pentu tutustumaan vain varmasti kilttien koirien kanssa, ei siis k oirapuistoon moneen kuukauteen aluksi. Jos pentua pääsee toinen koira puremaan, pen nusta tulee takuuvarmasti agressiivinen muita koiria kohtaan. Tapahtu nutta vahinkoa on melkein mahdoton korjata jälkeenpäin...

Parhaana ohjeena koiran koulutuksessa, olipa se sitten tapakasvatusta tai kovaa treeniä, on muistaa olla johdonmukainen ja kohtuullinen. Ns. pitovaikeus ja luonnevikaisuus on lähes sataprosenttisesti lähtöisin narun toisesta päästä, ihmisestä. Eli sanonta hiljaa hyvä tulee pätee erinomaisesti myös koiran kouluttamiseen.

Koiraa ei tarvitse, eikä saa ikinä hakata tai lyödä!!!

Pennun opettaminen sisäsiistiksi
Monen kasvattajan luona pennut ovat sisällä ollessaan tehneet tarpeensa sanomalehtipaperille, näin myös meillä. Tätä keinoa on hyvä vielä pitää yllä. Opetettaessa pentua sisäsiistiksi on huomattava seuraavat seikat:

1. Vie pentu aina heti ulos kun se on herännyt ja kun se on syönyt.

2. Älä ala leikkiä pennun kanssa ennen kuin se on tehnyt tarpeensa. (Voit toistaa jotain tiettyä kehotusta.)

3. Kehu ja kiitä pentua, kun se on tehnyt tarpeensa.

4. Vältä rankaisua. Vasta silloin on oikein vaatia pennulta siisteyttä, kun se on oivaltanut asian, ts. oppinut, että on oikein toimittaa asiat vain pihalle.

5. Ulkoiluta pentua alussa samassa paikassa, joka mielellään on hiukan eristyksissä ja rauhallinen.

6. Tarkkaile pentua, opit nopeasti miltä se näyttää ennen "toimitusta" ja voit viedä sen ulos tekemään tarpeensa.

7. Vaivannäkösi määrästä riippuen koirasi on sisäsiisti noin 2-6 kuukauden ikäisenä.

   

    

Ruokinta

Ruokintaohjeita tulet saamaan yhtä paljon kuin on ohjeiden antajiakin. Kymmenien kuivamuonamerkkien lisäksi voi koiran ruokkia kotiruualla tai antamalla sekaruokaa. Ensikertalaisen pää menee varmasti sekaisin valtavan tarjonnan keskellä. Aloita pennun ruokinta kasvattajan ohjeiden mukaisesti. Ohjeet saat mukaan pentua hakiessasi ja kä

yttämääni penturuokaa mukaan. 

Päivittäiset ruokintakerta suositukset eri ikäkausina:

2 - 4 kk/4-3 x päivässä, 5 – 6 kk/ 3-2 x päivässä, 7 kk -/2-1 x päivässä

Jaa annokset mahdollisimman tasaisesti pitkin päivää.

Ensimmäisen vuoden ajan on tärkeää ruokkia koira oikein, jotta vältytään luustovaurioilta.

Ruokinnan tarve muuttuu koiran iän, terveyden ja aktiivisuuden mukaan. Kasvava pentu, tiine narttu tai kovaa työtä tekevä koira tarvitsee huomattavasti enemmän energiaa kuin vanha koira tai kotikoira.  Harvalle koiralle voi antaa ruokaa niin paljon kuin se haluaa syödä, useimmat koirat ovat varsinaisia ahmatteja ja aivan liian moni koira kärsii liikakiloista.  Ruokapussinkyljessä olevia annos

tusohjeita voidaan pitää vain suuntaa antavina, tärkeintä on seurata koiran painoa säännöllisesti. Koira on sopusuhtainen, kun sen kylkiluut tuntuvat helposti, mutta eivät näy.

Ensimmäisten kuukausien aikana kuivamuona tulisi turvottaa pehmeäksi ennen pennulle antamista. Myöhemmin ei välttämättä tarvitse odottaa ruuan turpoamista, mutta kuivamuona tarjotaan aina runsaan veden kera. Kesällä vesi on vaihdettava joka päivä useampaan kertaan raikkaaseen puhtaaseen veteen. Ruoka sopii koiralle, kun sen vatsa toimii hyvin, uloste on kiinteää, koiralla ei ole ilmavaivoja, ruoka maistuu ja koira on aktiivinen. Turkki on hyvässä kunnossa ja kiiltää, iho ei hilseile eikä koira rapsuta itseään. Jos koira

llasi on usein silmä- tai korvatulehduksia, karvattomia laikkuja turkissa, iho hilseilee tai punoittaa, varvasvälit ovat auki tai ruoka ei oikein maita, voi se olla allerginen jollekin ruuan raaka-aineelle. Yleisesti uskotaan, että tavallisin allergian aiheuttaja koirilla on vehnä. Äkillinen ruokamerkin vaihto aiheuttaa monelle koiralle ripulin. Ruokaa vaihdettaessa laita aluksi vanhan ruuan joukkoon neljäsosa uutta ruokaa ja vähitellen lisää uuden ruuan osuutta. Kuivamuona itsessään on täysipainoista ja tasapainotettua ruokaa ja voit tahtomattasi vääristää koiran saamia kalsium-, fosfori-, vitamiini- ja kivennäisainemääriä lisäämällä ruokaan aina jotain ”extraa”. Mutta ihan hyvin voit lisätä normaalin ruuan joukkoon esimerkiksi: maksalaatikko, Yrjölän puuro, kaurapuuro, raejuusto, keitetty kananmuna, kermaviili, piimä, maustamaton jogurtti, keitetty kala, raastettu porkkana jne…

Koirille sopimattomia ruoka-aineita ovat:

sipuli: aiheuttaa anemiaa ja ilmavaivoja

suklaa: aineenvaihdunta ei pysty käsittelemään suklaan sisältämää teobromiinia, joka aiheuttaa koiralle varsin pieninäkin määrinä myrkytystilan.

ksylitoli: koira voi saada ksylitolimyrkytyksen.

linnun/porsaan luut/rustot: aiheuttavat ummetusta, ripulia tai haavaumia suolistossa ja ruokatorvessa.

raa’at juurekset: eivät sula suolistossa ja aiheuttavat ummetusta, suolitukoksia ja kaasukäymistä, raasteena/kypsennettynä voi antaa.

raaka kananmunan valkuainen: estää B-vitamiinin ja muiden ainesten imeytymisen elimistöön.

raaka kala: voi tartuttaa koiraan heisimatoja.

maito: aiheuttaa ripulia, hapatetut maitotuotteet ei.

Lisäksi: suola, sokeri ja mausteet.

Koiran Hoito

Ensiapu

Kouristuskohtaukset: Kouristuskohtaukseen voi olla monia syitä. Syynä voi olla esimerkiksi epilepsia. Joskus kiputila voi aiheuttaa kohtauksen, joka voi muistuttaa kouristusta. Muita syitä voivat olla elimelliset viat kuten munuais- tai maksavika. Myös sydänvika voi aiheuttaa kohtauksen. Kohtaus menee usein nopeasti ohi itsestään. Kouristeleva lemmikki voidaan kääriä peittoon, jottei se vahingoita itseään. Kohtauksen ollessa lyhytkestoinen, ei välitöntä ensiavun tarvetta ole, mutta lemmikki olisi kuitenkin hyvä viedä perustarkastukseen, etenkin jos kyseessä on vanha lemmikki. Mikäli kohtaus jatkuu muutamia minuutteja pidempään ja lemmikki on tajuton useita minuutteja, tulee ottaa yhteyttä välittömästi eläinlääkäriin.

Suklaamyrkytys Vaikka suklaa on niin ihana ihmisen nauttia, on se kuitenkin vaarallinen koiralle. Koirille ei siis saa antaa tavallista suklaata. Suklaan sisältämä teobromiini on koiralle myrkyllistä. Vaarallisinta on siis suklaa, jossa on teobromiinia eniten. Taloussuklaassa on paljon teobromiinia. Yksi taloussuklaalevy saa aikaan myrkytysoireet 10 kg koiralle. Myrkytysoireita ovat verinen oksentelu, sydämen tiheä lyönti ja kouristelu. Jos koira on juuri syönyt suuren määrän suklaata, kannattaa koira yrittää oksettaa. Mikäli koira on syönyt suklaan jo pidemmän aikaa sitten, kuten yli  kaksi tuntia sitten, ei oksettamisesta ole enää hyötyä. Tällöin koiralle voidaan antaa lääkehiiltä. Mikäli oireita ilmenee tai koiran tiedetään syöneen runsaasti suklaata, ottakaa yhteyttä eläinlääkäriin.

Ksylitolimyrkytys Koira on herkkä ksylitolimyrkytykselle ja sen vuoksi kaikki ksylitolia sisältävät ruoka-aineet tulee pitää poissa koiran ulottuvilta. Ksylitoli aiheuttaa koiran elimistössä veren sokeritason alenemisen eli hypoglykemian. Myrkytyksen aiheuttavan ksylitolin määrä on vaihteleva, koska se riippuu lemmikin painosta. Pienelle koiralle jo muutama ksylitolia sisältävä purukumityyny voi aiheuttaa myrkytyksen. Mikäli koira on juuri syönyt ksylitolia:1. Ensiapuna voidaan koira yrittää oksettaa. Katso ohjeet ensiapuosion kohdasta oksettaminen. 2. Tämän jälkeen koiralle annetaan sokeria. Sokeria tulee antaa runsaasti esim. 2-3 ruokalusikallista 10 kg koiralle. Sokeri on helpompi antaa siirapin tai hunajan muodossa, koska se voidaan laittaa huulille, josta koira sen itse nuolee. 3. Otetaan yhteyttä eläinlääkäriin. 4. Sokerin antoa jatketaan 20 min välein kunnes päästään eläinlääkäriin. Mikäli koira on syönyt ksylitolia ja tapahtumasta on yli 30 min: Koiralle annetaan sokeria. Sokeria tulee antaa runsaasti esim. 2-3 ruokalusikallista 10 kg koiralle. Sokeri on helpompi antaa esimerkiksi siirapin tai hunajan muodossa, koska se voidaan laittaa huulille, josta koira sen itse nuolee. Jos koira ei itse nuole hunajaa/siirappia, voidaan sokeri liuottaa veteen ja antaa pienen ruiskun tai pipetin avulla suoraan suuhun. 2. Otetaan yhteyttä eläinlääkäriin. Eläinlääkärille lähtöä ei saa viivytellä. 3. Sokerin antoa jatketaan 20 min välein kunnes päästään eläinlääkäriin. Mikäli koira on syönyt ksylitolia ja on tajuton: Mikäli koira on tajuton eikä pysty nielemään, ei pakolla kannata syöttää mitään tai oksettaa, vaan koira on saatava välittömästi eläinlääkäriin.

Kyyn purema Kyyn purema aiheuttaa puremakohtaan turvotuksen. Puremajäljet ovat hyvin pienet ja niiden havaitseminen on vaikeaa. Mikäli kyy on purrut koiraasi, ota yhteyttä eläinlääkäriin. Etenkin kuonoon osunut kyynpurema voi turvottaa hengitysteitä ja aikaansaada hengitysvaikeuksia. Eläinlääkäri päättää koiran hoidosta tapauskohtaisesti, vakavammissa tapauksissa koira tarvitsee sairaalahoidon.

Ampiaisen ja mehiläisen pisto Ampiaisen tai mehiläisen pisto voi aiheuttaa turvotuksen ja kipua. Mikäli turvotus on voimakasta, voitte antaa lemmikille kyytabletteja 1 tabletti alle 10 kg koiralle, 2 tablettia 10-20 kg koiralle ja 3 tablettia >20 kg koiralle. Ota yhteyttä eläinlääkäriisi, mikäli eläimen vointi huononee.

Lämpöhalvaus Etenkin kesällä koirilla on vaaraa sairastua vakavaan lämpöhalvaukseen. Kuumalla säällä koiralle on oltava riittävästi vettä tarjolla sekä aina mahdollisuus asettua varjoisaan paikkaan. Koiraa ei saa koskaan jättää kuumaan autoon. On otettava huomioon, että koira voi saada lämpöhalvauksen myös matkustamisen aikana, sillä auton takaosassa on yleensä kuumempaa. Lämpöhalvaus on hengenvaarallinen tilanne, josta oireina ovat lämpötilan nousu, voipuminen, läähätys ja jopa oksentelu sekä ripulointi. Mikäli epäilet lämpöhalvausta, viilennä koiraa kastelemalla vedellä ja ota välittömästi yhteyttä eläinlääkäriin. Koiralle tulee tarjota vettä. Myös kasteltu pyyhe on sopiva viilennysmenetelmä, sillä viilennys ei saisi tapahtua liian nopeaan. Pitkillä automatkoilla kesällä käytä koiraa uimassa ja autosta ulkona säännöllisin väliajoin.

Myrkytys Omistajan on syytä yrittää pysyä rauhallisena, jotta voi toimia oikein lemmikin myrkytyksen ollessa kyseessä. Ensinnä on syytä estää lisäaltistuminen, eli huolehdi ettei lemmikki saa enempää myrkkyä. Myrkytyksessä tai sitä epäillessä tärkeä tieto on, mille myrkylle lemmikki on tai voi olla altistunut, ja altistumisen ajankohta. Mikäli myrkyn syömisestä on alle tunti, voidaan lemmikki yrittää oksettaa. Lemmikkiä ei saa oksettaa mikäli se on syönyt syövyttäviä aineita, kuten voimakkaita happoja tai emäksiä. Katso ohjeet kohdasta oksettaminen. Oksettamisen jälkeen anna lemmikille lääkehiiltä 1-10kappaletta/painokilo ja ota välittömästi yhteyttä eläinlääkäriin. Älä yritä oksettaa tai antaa tajuttomalle lemmikille lääkehiiltä. Mikäli myrkyn syömisestä on yli tunti, anna lemmikille lääkehiiltä 1g/painokilo ja ota välittömästi yhteyttä eläinlääkäriin.

Oksettaminen Koira voidaan oksettaa, jos se on vastikään syönyt myrkkyjä tai vieraita aineita. Huom! Koiraa ei saa oksettaa, mikäli se on syönyt syövyttäviä aineita, kuten voimakkaita happoja tai emäksiä. Koiraa ei saa myöskään oksettaa, mikäli se on tajuton, eikä voi niellä.Jos et ole varma tapauksesta, älä okseta koiraa, vaan ota yhteyttä eläinlääkäriin. Oksettamista voidaan yrittää jos vieraan aineen syömisestä on alle tunti. Voit kokeilla seuraavaa ohjetta: Pyörittele pieni suolapallo n.1/2 -2 tl suolaa ja ripaus vettä kämmenellä. Aseta suolapallo koira kitalaen takaosaan, siis mahdollisimman taakse nieluun. Tämä aikaansaa oksennusrefleksin useimmilla koirilla. Paria kertaa enempää ei saa yrittää, sillä mikäli koira saa liikaa suolaa, voi seurauksena olla suolamyrkytys. Koiran oksettamisen jälkeen ota yhteyttä eläinlääkäriin jatko-ohjeita varten.

Kuumeenmittaus

Koiran normaali ruumiinlämpö on 37.5-39,2 °C. Kuume on elimistön yksi puolustusreaktioista taudinaiheuttajia vastaan. Jos mittari näyttää 40-42 astetta, on koiralla korkea kuume. Alilämpö on myös oire jostakin, ensiapuna kääri koira huopiin ja tarjoa lämmintä juomista.

Koiran kuume mitataan peräsuolesta. Kuumemittarin kärkiosa rasvataan ja työnnetään koiran peräsuoleen rikkomatta suolta. Kuumeen mittauksessa tehdään paljon virheitä. Parasta onkin mitata muutamaan kertaan tuloksen varmistamiseksi. Liian alhainen lämpö on usein mittausvirhe. Lämpötila tulisi mitata kolmesti päivässä jos epäilet koiran olevan sairas tai sillä on oireita.

Tabletin antaminen

Tabletin tai kapselin antaminen lemmikille tuottaa usein pulmia. Toisille lemmikeille tabletti on helppo antaa makupalan sisällä. Nirsompi lemmikki haistaa tabletin eikä suostu syömään makupalaa. Tällöin tabletti kannattaa voidella esim. margariinilla. Lemmikki nielee liukkaan tabletin helpommin ja se maistuu vähän paremmalta. Tällöin kuitenkin joudutaan työntämään tabletti mahdollisimman syvälle suuhun ja pitämään kuonoa kiinni. Lemmikin päätä voidaan samalla nostaa ylöspäin. Samalla kevyt silitys kaulalla nielun kohdalla voi aikaansaada nielemisreaktion. Edellä mainittu toimii useimmille lemmikeille. Monet omistajat ovat menestyksellisesti käyttäneet tabletin murskaamista ja sekoittamista pieneen määrään vettä. Tulee kuitenkin muistaa että tällöin tabletti maistuu vielä pahemmalta ja siitä voi mennä osa hukkaan, jos lemmikki sylkee lääkettä suusta ulos.

Suu, nielu ja kuono

Terveet limakalvot ja ikenet ovat vaaleanpunaiset. Ienrajat eivät ole nousseet, hampaiden päällä ei ole keltaista tai ruskeaa plakkia ja hampaat ovat ehjät. Kurkku ei ole punainen ja imusolmukkeet ovat pienet. Sieraimista ei valu eritteitä. Terve koira ei hankaa kuonoaan, niiskuta, aivastele, yski tai kao. Kovemmankaan rasituksen aikana koiralle ei tule yskäoireita eikä hengitysvaikeuksia. Merkkejä ongelmista: Koira ei syö mielellään tai ei halua pureskella luita tai muuta kovaa. Koira kuolaa normaalia enemmän, se ei halua kantaa enää esineitä suussaan tai sen henki haisee pahalle. Pahanhajuista hengitystä voivat hammaskiven lisäksi aiheuttaa suutulehdukset.

Hammaskiven ja ientulehduksen ennaltaehkäisy: 

Pureskelu ehkäisee hammaskiven muodostumista ja purupalat vähentävät plakin muodostumista ja ehkäisevät pahanhajuista hengitystä. Suu on koiran kädet. Pentu lievittää stressiään pureskelemalla, viihdyttää itseään kaluamalla ja tutustuu maailmaan maistelemalla. Hampaiden lähdön aikaan pureskelu lievittää kutinaa ja kipua ikenissä. Voit koittaa helpottaa pennun oloa hieromalla ikeniä sormella.

Pennut pureskelevat tutkimusmielessä paljon. Paras tapa suojella tuolin jalkoja ja kirjahyllyjä vaurioilta on antaa pennulle runsaasti laillista järsittävää.  Puruluiden, lelujen parissa pennun aika kuluu mukavasti. (Tuolinjalkoja jne voi kokeilla suojata etikka-vesiuoksella, sitruunamehulla tai tabascolla, viimeisenä keinona fairy).

Tassut

Anturat eivät ole halkeilleet ja anturoiden välit eivät ole punaiset. Terve koira ei pureskele tassujaan tai onnu. Kynsien tulee olla riittävän lyhyet, ne eivät saa koskea maahan kävellessä. Rapina parketilla koiran kävellessä on merkki liian pitkistä kynsistä. Kynnet tulisi leikata noin 2-3 viikon välein. Muista leikata myös kannuskynnet. Jos kynsien leikkaamisesta ei säännöllisesti huolehdita, ydinosa kasvaa pitemmäksi ja sitten on vaikeaa pitää kynnet lyhyinä. Totuta pentu pienestä pitäen siihen. Aluksi tämä on helpompaa tehdä kahdestaan. Toinen pitelee pentua sylissään rauhoittavasti puhuen, toinen leikkaa. Älkää antako periksi, jos pentu rimpuilee; kynnet on leikattava! On helpompi aloittaa leikkaaminen esim. tassu tai kynsi päivässä. Kun "operaatio" on ohi palkitse pentu herkuilla.

Tassutulehdus eli furunkuloosi

Furunkuloosi tarkoittaa tassutulehdusta eli varpaiden ja polkuanturoiden välissä esiintyvää tulehdusta. Furunkuloosissa polkuanturoitten välissä oleva iho on arka ja punoittaa ja varpaiden väliin voi muodostua rakkuloita. Koira pyrkii nuolemaan tassuja ja saattaa ontua. Kotihoitona omistaja huolehtii tassujen pitämisestä puhtaina ja kuivina. Lenkin jälkeen tassut pestään vedellä ja koirashampoolla, mikäli tassut punoittavat, ne voidaan puhdistaa antiseptilla, esimerkiksi jodipitoisella antiseptilla (Betadine), joka laimennetaan veteen (1 osa jodipitoista antiseptia: 10 osaa vettä). Tulehtuneet tassut vaativat myös lääkehoitoa, joten olkaa yhteydessä eläinlääkäriin. Furunkuloosin taustalla voi olla eri tekijät, kuten allergia, sienitulehdukset tai psyykkiset oireet (jatkuva tassujen nuoleminen). Tauti uusii helposti ja voi joskus vaatia runsaastikin lääkehoitoja. Taudin taustasyyn selvittäminen on hoidon kannalta tärkeää, mutta läheskään aina taustasyytä ei pystytä selvittämään huolellisista tutkimuksista huolimatta. Tällöin koiraa hoidetaan oireenmukaisesti. Liiallista ja pakonomaista nuolemista voi koittaa estää kaulurilla.

Korvat

Terveet korvat ovat puhtaat ja vaaleat väriltään. Ongelmia: Korva näyttää punoittavalta ja eritteiseltä, useimmiten se myös haisee pahalta. Koira raapii korviaan, ravistaa päätään, pitää päätä kallellaan tai arastelee korvien koskemista. Tasapainohäiriöt, kuulo-ongelmat tai korvalehtien paksuuntuminen kielivät pahasta tulehduksesta. Ennaltaehkäisy:Korvatulehdukset ovat etenkin monien luppakorvaisten koirien ongelmana. Korvat voi kääntää välillä nurinpäin ”tuulettumaan”. Altistavina tekijöinä tulehduksille voivat olla uimisen yhteydessä korviin joutunut vesi tai korvakäytävässä kasvavat karvat. Korvat puhdistetaan säännöllisesti vain näkyvissä olevalta alueelta veteen kostutetulla pumpulilla. Käytä silloin tällöin korviin tarkoitettua puhdistusainetta. Eläinlääkäriltä saa tarvittaessa korviin tippoja.

Iho ja turkki

Koiran yleiskunnon näkee yleensä turkin kunnosta. Terve iho on hyväkuntoinen, ei kuiva eikä hilseilevä, eikä haise pahalle. Ihossa ei ole haavoja eikä näppylöitä. Turkissa ei saa olla takkuja, sen pitäisi kiiltää ja olla tasainen joka paikasta. Iho-oireita voivat sairauksien lisäksi aiheuttaa ihotulehdukset, allergiat, hormonihäiriöt, loiset tai stressi.

Hot spot- koiran yleinen ihotulehdus

Erityisesti kesäisin kuuma ja kostea sää voi olla edesauttamassa märkäisen paikallisen ihottuman, eli niin sanotun hot spot –ihottuman, synnyssä. Aluksi iholle kehittyy aivan pieni märkäinen ihottuma-alue, joka voi nopeastikin laajeta kivuliaaksi märkäiseksi ihottumaksi. Muista kuivata koira aina uimisen jälkeen, tärkeimmät kohdat pää ja häntä joihin tulehdus yleensä iskee. Ihottuma-alueen ollessa vielä pieni, voi ensiapuna koittaa ajella/leikata alueelta karvat, jotta iho saa hengittää. Koira ei välttämättä suostu tähän jos kohta on jo kipeä. Puhdista kohtaa Betadinella. Koira ei saisi nuolla tai raapia aluetta. Oikealla hoidolla hot spot paranee usein hyvin.

Silmät

Terveet silmät ovat kirkkaat ja kosteat eivätkä rähmi. Sidekalvot ovat valkoiset. Koira liikuttaa silmiään havaitsemansa liikkeen tahdissa ja molemmat silmät katsovat samaan suuntaan. Molemmat pupillit ovat samankokoiset ja supistuvat kirkkaan valon vaikutuksesta. Ongelmia:Koira hankaa silmiään, räpyttelee häiritsevän usein tai siristää silmiään. Jos silmät rähmivät paljon, punoittavat tai kutisevat, vie koira eläinlääkäriin, ensihoidoksi sopii keitetty ja jäähdytetty vesi ja apteekista saatava silmien puhdistusaine. Silmäongelmien vääränlainen hoito ja lääkitys voi aiheuttaa peruuttamattomia vaurioita, siksi on tärkeää viedä silmäongelmissa koira eläinlääkäriin tarkastettavaksi mahdollisimman pian.

Ripuli tai oksentelu

Ripuloiminen ja oksentelu ovat yleisimpiä syitä miksi ihmiset ottavat yhteyttä eläinlääkäriin. Ne voidaan kuitenkin hoitaa kotona, jos ripulissa tai oksennuksessa ei ole verta, koiralla ei ole alilämpöä, kuumetta, kipuja tai kouristuksia ja koira on virkeä. Pentujen kohdalla tilanne on pidettävä erityisesti tarkan valvonnan alla, koska pentu voi hyvinkin äkkiä mennä huonoon kuntoon. Yli viiden päivän ripulissa soita varmuuden vuoksi eläinlääkäriltä lisäohjeita, muista kirjata jo tekemäsi hoitotoimenpiteet ylös. Ripuli ja oksentelu voivat aiheutua ruokavalion muutoksista, ruuansulatushäiriöistä, ylensyönnistä, pilaantuneesta tai epäsopivasta ruuasta tai vedestä, ruoka-aineallergiasta, vierasesineestä mahalaukussa, sisäloisista, bakteeri- tai virusperäisistä tulehduksista, haiman vajaatoiminnasta, maksan tai munuaisten sairauksista, stressistä, myrkytyksestä tai joistakin lääkeaineista. 

Esimerkki ripulin hoidosta:

Jotta ruuansulatuskanava saataisiin rauhoittumaan, koira pidetään vesipaastolla vuorokauden (tai kaksi, jos oireet jatkuvat seuraavana päivänä). Normaalisti 98 % vedestä imeytyy suolistosta takaisin elimistöön. Ripulissa elimistöstä kuitenkin poistuu huomattava määrä nesteitä ja suoloja, minkä johdosta elimistö kuivuu. Koira kärsii nopeasti nestehukasta ripulin ja oksentelun aikana, joten juota sille ruiskun kanssa vettä puolen tunnin välein, jos se ei itse juo.

Koiran nesteentarve on noin 0.5 dl/kg/vrk. Kuivuneen pennun havaitsee nostettaessa niskanahkaa ja jos nahka palautuu heti- ok, kuivuneella pennulla nahka jää ruttuun ja on jo hätä saada pentu juomaan. Eläinlääkäri voi tarvittaessa nesteyttää koiraa suoraan nahan alle.

Juomaveteen voi sekoittaa Nutrisal plus jauhetta, jossa on elimistön tarvitsemia elektrolyyttejä. Nutrisalia voit antaa myös kovan rasituksen jälkeen palautumisen nopeuttamiseksi tai helteisen automatkan yhteydessä. Ruuansulatuksen tilapäisissä häiriöissä ja äkillisissä ripuleissa voit antaa koiralle Nutrisalin lisäksi Attapekt tabletteja tai Tehobaktia. Attapekt sitoo itseensä ruuansulatukselle haitallisia aineita kuten bakteerimyrkkyjä ja suolistokäymisen tuotteita. Tehobakt taas sisältää maitohappobakteereja, jotka lisääntyvät suolistossa ja laskevat suoliston pH:ta. Hyvänlaatuisten bakteerien lukumäärä nousee ja näin suolistossa tautia aiheuttavien bakteerien elinmahdollisuudet heikkenevät. Hyvä keino on syöttää koiralle apteekista saatavia hiilitabletteja, jotka sitovat mahdollisesti koiran syömät myrkyt ja haitalliset aineet. Myrkytysepäilyissä on otettava heti yhteyttä eläinlääkäriin.

Seuraavana päivänä (jos koira ei enää oksenna tai ripuloi) annetaan koiralle keitettyä riisiä runsaan keitinveden kera, n. 3 rkl kerrallaan. Jos tämä pysyy sisällä, voidaan koiralle antaa pitkin päivää pieniä annoksia vetistä riisiä keitinliemen kera. Kolmantena päivänä riisin joukkoon voidaan lisätä keitettyä kananlihaa, vähärasvaista keitettyä naudanjauhelihaa, raejuustoa tai piimää. Ruoka annetaan vähintään neljänä annoksena ja pieninä määrinä kerrallaan. Neljäntenä päivänä lisätään riisin joukkoon hieman normaalia ruokaa, noin 1/3 ruuan määrästä. Viidentenä päivänä puolet ruuasta voi olla normaalia ruokaa ja puolet riisiä. Kuudentena päivänä voidaan siirtyä normaaliin ruokintaan.

Ota yhteys eläinlääkäriin, jos paastosta ja riisin antamisesta huolimatta oireet jatkuvat samana..

Itse olen todennut omilla koirilla ja pennuilla kaikkein parhaimmaksi Canikur-Tabletit ripulin hoitoon. Canikur-tabletteja voi antaa alun nollapaaston aikana. Voit mössätä tabletin ja antaa sen ruiskulla suuhun jos ei syö, yleensä maistuu hyvälle.

Ummetus

Jos koirallasi on silloin tällöin ummetusvaivoja, kannattaa sille antaa runsaskuituisempaa ruokaa. Kuitupitoisuus ilmoitetaan ruokapakkauksen tuoteselosteessa. Ummetuksen hoidossa voi kokeilla parafiiniöljyä, sillä se saa tehokkaasti suolen sisällön liikkeelle. Siis tulee ripulina ulos, kannattaa pitää koiraa tällöin pesuhuoneessa ja käyttää mahdollisimman paljon ulkona. Parafiiniöljy on todella tehokasta, jos ei tule silläkään, vierasesine suolistossa mahdollinen, yhteys eläinlääkäriin. Muista, että koiralla tulee olla vettä tarjolla. Jos lemmikillä on usein ummetusta, voi kokeilla veden sekoittamista ruokaan. Ummetusta voi syntyä myös siitä yksinkertaisesta syystä ,että lemmikki pääsee liian harvoin tarpeilleen. Lisää siis lenkkien määrää. Jos koiralla on ummetusta enemmän kuin vuorokauden eikä mitään tule ulos, on syytä ottaa yhteyttä eläinlääkäriin.

Kennelyskä

Kennelyskä on virusten ja bakteerien aiheuttama sekainfektio. Mukana on yleensä parainfluenssavirus ja Bordetella  – bakteeri. Oireena on voimakas yskä ja sierainvuoto. Yskä voi olla jopa niin voimakas, että omistajasta tuntuu kuin koiralla olisi nielussa jotain, jota lemmikki yrittäisi yskiä tai oksentaa pois. Mitään esinettä harvemmin löytyy, vaan koiralla on kennelyskä. Kennelyskä menee ohi itsestään n. parissa viikossa. Pienille pennuille ja heikommille yksilöille kennelyskä voi olla jopa kohtalokas jälkitautien vuoksi. Eläinlääkäriin on syytä hakeutua, mikäli koiralla on korkea kuume ja apaattisuutta. Eläinlääkäri päättää tällöin lääkehoidon tarpeellisuudesta. Kennelyskään sairastuneita ei rutiinisti lääkitä antibiooteilla, sillä taustalla on virusinfektio. Kennelyskään on rokote ja se kannattaa pitää voimassa, sillä kennelyskää tavataan maassamme jatkuvasti. 

Parvo

Koiran parvo on ripulitauti, jonka aiheuttaa parvovirus. Parvoa sairastava koira erittää parvovirusta ulosteissaan ja parvovirus kestää ympäristössä hyvin. Tartunnan saaneet koirat voivat erittää virusta jo ennen sairastumistaan. Parvovirus on vaarallinen etenkin pennuille, sillä voimakas oksentelu ja ripulointi aiheuttaa elimistössä nopeasti kuivumistilan ja menehtymisen. Suomessa tavataan virusta melko yleisesti, tämän vuoksi rokottamaton pentu on riskialtis saamaan tartunnan. 

Rabies

Rabies eli raivotauti on rabiesviruksen aiheuttama aivo-selkäydintulehdus. Rabiesta vastaan taistellaan rokotuksin. Tartunnan saaneelle tämä vakava tauti johtaa kuolemaan. Suomessa ei ole tavattu raivotautia 80-luvun jälkeen muuten kuin tuontieläimissä (hevonen ja koira), mutta aivan rajanaapurimaissa Virossa ja Venäjällä todetaan raivotautia villieläimissä ja kulkukoirissa. Tartunnan voi saada raivotautia sairastavan eläimen puremasta tai jos sairastuneen eläimen sylkeä joutuu limakalvoille. Itämisajan ennustaminen on vaikeaa, sillä se vaihtelee suuresti, muutamasta viikosta jopa vuoteen. Taudin oireita eläimessä ovat muutokset käyttäytymisessä ja erilaiset halvausoireet. Taudin eteneminen on nopeaa oireiden ilmaannuttua.

Penikkatauti

Penikkatauti on koiran virustauti, jonka oireina ovat kuume, sierainvuoto, silmätulehdukset, hengitystie- ja ruoansulatuskanavaoireet sekä harvemmin polkuanturoiden paksuuntuminen. Tauti voi aiheuttaa myös hermostollisia oireita, kuten lihasnykäykset ja halvaukset. Hermosto-oireiden takia voidaan koira joutua lopettamaan. Suomessa melkein kaikki koirat saavat rokotuksen penikkatautia vastaan.

Tarttuva maksatulehdus

Koiran tarttuvan maksatulehduksen aiheuttaa adenovirus. Koiralla on kuumetta ja maksatulehduksen oireet ovat mahdollisia (keltaisuus, oksentelu, ripuli, turvotus, keskushermosto-oireet). Koiralle voi kehittyä blue eye eli silmät tulevat sinisiksi koska silmien sarveiskalvot samentuvat. Blue eye on kuitenkin ohimenevää. Sairastunut koira erittää eritteissään adenovirusta (virtsa, ulosteet, sylki). Koiran adenovirus säilyy ympäristössä hyvin ja toinen koira voi saada tartunnan ympäristöstä.

Rokotukset

Eläinlääkärisi tietää kyllä oikeat rokotteet, muista aina eläinlääkärille mentäessä pitää matkassa koiran rokotus-ja terveyskortti ja paperit, molempiin tulee viralliset merkinnät.

• Penikkatauti 12vko, 16vko,1v,2v välein

• Parvo 12vko, 16vko ,1v, 1-2v välein

• Tarttuva maksatulehdus 12vko, 16vko, 1v, 2v välein

• Raivotauti 16vko,1v,2v välein

Rokotusten sivuoireet

Jos rokotuksen jälkeen esiintyy lieviä sivuoireita, ei tarvitse olla huolissaan. Rokottaminen voi aiheuttaa esimerkiksi löysää ulostetta tai väsyneisyyttä. Rokotuskohtaan voi nousta patti. Jos koira saa voimakkaita oireita, ota yhteys eläinlääkäriin. 

Loishäädöt ja rokottaminen

Rokotusta ennen tulee koiralle aina antaa loishäätökuuri. Tämä tulisi suorittaa viimeistään viikkoa ennen rokotusta.

Madotukset

Pennun tulisi saada matolääkkeet (sisäloishäätö) kolmen, kuuden ja yhdeksän viikon iässä. Seuraavan kerran matolääke annetaan ensimmäisen ja toisen rokotuksen välissä eli noin 14 viikon iässä. Tästä eteenpäin koiralle annetaan matolääkitys pari kertaa vuodessa ja aina ennen rokotusta. Eli kasvattajan luona matolääkkeet annetaan 3 ja 6 viikon iässä. Edellä mainittu pennun madotusohjelma on vain esimerkki riittävästä madotuksesta. Valmisteesta riippuen suositukset voivat vaihdella. Itse käytän Axilur- matolääkkettä pääsääntöisesti. Apteekissa osaavat neuvoa hyvin eri merkeistä. Madota saman perheen koirat aina yhtäaikaa.

Sisäloiset

Suolinkaiset ovat sisäloisista yleisimpiä. Ne ovat läpikuultavia, kellertäviä ja ”spagettimaisia”. Suolinkaiset on täysikasvuisina noin 7-20 cm pitkiä. Hakamadot esiintyvät runsaslukuisina aiheuttaen aikuisellekin koiralle oireita. Niiden pituus on noin 5-20 mm. Piiskamato on noin 4-7 cm pitkä, ”piiskamainen” loinen. Heisimadot ja lapamato ovat lajista riippuen pituudeltaan 6mm-20 metriä. Ne muodostuvat jaokkeista, joiden avulla heisimato lisääntyy. Jaokkeita voi näkyä koiran ulosteissa tai peräaukon ympärillä olevissa karvoissa. Jaokkeet muistuttavat litistynyttä riisiryyniä. Koira voi saada lapamatotartunnan, jos se syö raakaa (tai huonosti kypsennettyä) järvikalaa. Tavanomaiset matolääkkeet eivät yleensä tehoa heisimatoihin.

Ulkoloiset

Täi on noin 2 mm pitkä, verta imevä loinen. Täitartunta voi olla oireeton tai se voi aiheuttaa voimakasta kutinaa tai jopa anemiaoireita. Väivemuistuttaa ulkomuodoltaan täitä, mutta sillä on isompi pää. Se ei myöskään ime verta vaan elää ihon eritteillä. Kirput ovat 1-6 mm pituisia litteäruumiisia, nopeita hyönteisiä. Niiden monet muodot (esim. koira-, kissa-, orava-, siili- ja lintukirput) viihtyvät koirassa ja aiheuttavat ilkeitä oireita kuten voimakasta kutinaa ja allergiaoireita. Kirppujen hävittäminen on todella vaikeaa. Nenäpunkki tarttuu suorassa kontaktissa koirasta toiseen. Tavallisimmin sen tunnistaa nk. reverse sneezing –kohtauksesta, jossa koira vetää voimakkaasti ilmaa nenän kautta sisään. Tartunta voi olla myös oireeton. Sikaripunkki eli Demodex on pituudeltaan vain noin 0,2-0,4 mm, ja sen voikin löytää vain mikroskoopilla raapenäytteestä. Sikaripunkkitartunta voi muuttua nk. yleiseen muotoon (demodikoosi) jos koiralla on immuunipuutostila, vakava yleissairaus tai stressi. Useimmiten sairaus puhkeaa lyhytkarvaisilla nuorilla koirilla. Oireina ovat punertavat, karvattomat läiskät päässä tai eturaajoissa. Demodikoosin hoito on hankalaa. Hilsepunkin diagnosointtiin tarvitaan niinikään raapenäyte ja mikroskooppi.Hilsepunkki aiheuttaa hilseilyä ja kutinaa. Se voi tarttua myös ihmiseen aiheuttaen todella ilkeitä ja pitkään kutisevia läikkiä. Syyhypunkkitarttuu paitsi koirista, myös ketuista ja supikoirista. Se aiheuttaa voimakasta kutinaa yleensä korvalehdissä, kyynärpäissä ja vatsan alueella. Syyhypunkki ei aina näy edes raapenäytteessä, joten se on vaikea diagnosoida. Korvapunkki aiheuttaa kahvinporoja muistuttavan eritteen kertymisen korvakäytävään. Punkin näkee mikroskoopilla

Puutiainen eli punkki on yleinen koko maassa. Punkki imee verta ja muuttuu harmahtavaksi ja pallomaiseksi. Punkki irrotetaan ottamalla sitä tyvestä kiinni punkkipihdeillä ja kiertämällä/nostamalla sitä niin kauan että se irtoaa. Näin myös punkin pää tulee mukana eikä jää ihon sisään aiheuttamaan tulehdusta. Jos punkin hukuttaa voihin, se saattaa sylkäistä hukkuessaan mahdolliset borrelioosin aineet koiran verenkiertoon. Puutiaisen pitää olla koirassa kiinni vähintään 24h, jotta borreliat ennättävät siirtyä riittävinä määrinä punkista koiraan. Punkkitartunta ei siin ole vaarallista, seuraa tuleeko punkin pureman ymnpärille punaista rengasta. Punkkipantoja ja niskaan valeltavia aineita olemassa, kannattaa kysyä paikalliselta eläinlääkäriltä ohjeet. Itse olen käyttänyt punkkipantoja joskus, niskaan valeltavat lääkkeet melkoista myrkkyä. Lapukoitten osalta hankalaa, koska pitävät uimisesta ja viihtyvät paljon rannalla. Paras keino on tutkia koira joka ilta läpi.

Ulkoloisten häätö. Ulkoloisten torjuntaan on paljon erilaisia valmisteita kuten pesuaineet, spot-on –tuotteet, sumutteet ja sisäisesti annettavat tabletit. Aina kun epäilet koirallasi ulkoloistartuntaa, ota yhteys eläinlääkäriin. Siellä osataan neuvoa oikeat valmisteet tapauskohtaisesti.

Labradorinnoutajien perinnöllisiä sairauksia

Labradorinnoutaja on suosittu ja laajalle levinnyt rotu, jossa perinnöllistä vaihtelua pitäisi kuitenkin olla enemmän. Rodussa esiintyy samoja perinnöllisiä sairauksia ja vikoja maasta riippumatta. Rotu on varsin pitkäikäinen, eikä lisääntymispuolessa ole todettu erityisiä ongelmia. Suhtautuminen perinnöllisiin sairauksiin ja niiden torjumiseksi tarkoitetut terveystutkimukset ovat melko samanlaisia kaikkialla maailmassa.

Näitä koiria hoidettiin Suomessa eniten, eniten korvattavia eläinlääkärikäyntejä 2008:

Tapiola: Saksanpaimenkoira, Labradorinnoutaja, kultainen noutaja, Sekarotuinen,Berninpaimenkoira, Länsiylämaan terrieri, Rottweiler.

Lähivakuutus: Bokserit, Terrierit(yleisesti), Labradorinnoutaja, Rottweiler.

Lähde: Vakuutusyhtiöiden korvaustilastot

Ruotsin sairastavimmat koirarodut, ruotsalaistilasto 2003-2006:

1. Bokseri
2. Berninpaimenkoira
3. Sileäkarvainen noutaja
4. Rottweiler
5. Rhodesiankoira
6. Cavalier kingcharlesinspanieli
7. Saksanpaimenkoira
8. Englanninspringerspanieli
9. Labradorinnoutaja
10. Kultainen noutaja

Lähde: Agria-vakuutusyhtiö, Ruotsi

PEVISA-määräykset labradorinnoutajille:

(ohjelma voimassa 1.1.2010 - 31.12.2014) 

Edellytyksenä pentueen rekisteröinnille on, että pentueen molemmat vanhemmat ovat tunnistusmerkittyjä, niillä on virallinen lonkka- ja kyynärnivellausunto sekä silmätarkastuslausunto. Silmätarkastuslausunto tulee olla alle 24 kk vanha. Tutkimustulokset eivät vaikuta pentueen rekisteröintiin.

PEVISA-tutkimuslausuntojen on oltava voimassa astutushetkellä.

HD:

Lonkkanivelen dysplasian osalta tilanne rodussa on vakaa, sitä esiintyy n. 30 %.:lla kuvatuista koirista siitä huolimatta, että jalostuskoirat ovat pääasiallisesti itse A ja B -lonkkaisia. Jotta lonkkanivelen dysplasian torjunnassa saataisiin parempia tuloksia, pitäisi kiinnittää huomiota myös siitokseen käytettävien koirien sisarusten ja jälkeläisten terveyteen, eikä pelkästään yksilön omaan tutkimustulokseen.

Eli omat narttuni ovat A/A lonkkaisia ja urokset A tai vähintään B mitä käytän jalostukseen. Tämä ei silti takaa, että pennuista tulee A tai B lonkkaisia.

OD: 

Yleisimmin kyynärnivelessä, mutta myös muissa nivelissä esiintyvä sairaus. Ympäristötekijöillä on osuutta sairauden syntymisessä, mutta perimän osuutta ei voida kiistää. Kyynärniveliä on tutkittu muutaman vuoden ajan vapaaehtoisesti. 1.1.2000 jälkeen syntyneiltä koirilta kyynärnivelet on ehdottomasti virallisesti kuvattava. Kyynärnivelongelma on maailmanlaajuisestikin rodun suurimpia ongelmia. On varottava, että muissa nivelissä esiintyvää OD:ta ei unohdeta, kun vain kyynärnivelet tutkitaan virallisesti.

Eli omat narttuni ovat 0/0 kyynäräisiä ja käytetyillä uroksilla sama, mutta tämä ei takaa että pennut olisivat 0/0 kyynäräisiä. 

Silmäsairaudet

HC:

Perinnöllisen harmaakaihin periytymismekanismi on epäselvä, mutta koska se on silmäsairauksista yleisin, sen torjuntaan tulee kiinnittää huomiota. Esiintymistodennäköisyys on selvästi suurempi tietyissä linjoissa.

Ellan M-Pentueessa yksi pentu sairastui tähän vaikka narttu ja uros tutkittu terveeksi HCstä. Käytetyn uroksen isä on sairastunut samaan. Molempien narttujen suvuissa on tavattavissa kyseistä silmäsairautta, kuten jokaisen suomalaisen labradorinnoutajan suvussa on.

RD:

Retinaalidysplasiaa esiintyy kolmea muotoa, joista totaali-rd (TRD) aiheuttaa verkkokalvon irtoamisen ja täydellisen sokeuden pikkupennuilla. Tämä muoto periytyy resessiivisesti. Kahta muuta, huomattavasti harmittomampaa muotoa, multifokaali-rd:tä (MRD) tai geograafista-rd:tä (GRD) esiintyy aikuisilla koirilla. Ne aiheuttavat eriasteista verkkokalvon poimuttumista, eivätkä juurikaan vaikuta koiran näkökykyyn. RD:stä puhuttaessa olisi aiheellista pitää TRD erillään näistä kahdesta muusta RD:n muodosta, koska ne ovat periytymistavoiltaankin erilaisia.

PRA:

Hitaasti etenevä verkkokalvon surkastuma, jota maailmanlaajuisesti pidetään rodun vakavimpana silmäsairautena. Periytyy yksinkertaisen resessiivisesti, mutta ongelmia aiheuttaa sairauden puhkeaminen vasta vanhemmalla iällä - sairastuneella tai kantajaksi todetulla koiralla voi olla jo paljon jälkeläisiä.

Kehitteillä on geenitesti, joka paljastaa yksinkertaisesta näytteestä onko koira mahdollisesti sairauden kantaja, itse sairastuva vai täysin terve. Perinteistä silmäpeilausta ei voida kuitenkaan tämän uuden testin tultua unohtaa, sillä muut silmäsairaudet eivät testistä selviä.

Omat narttuni ei vielä ole geenitestattu, käytetyt urokset on testattu tai ne ovat terveet vanhempien tulosten perusteella. Käytännössä tarkoittaa että jos omat narttuni ovat sairaita, pennusta voi tulla kantajia.

Muut:

Labradoreilla esiintyy jonkin verran epilepsiaa, jota voitaneen pitää perinnöllisenä ongelmana, sillä se esiintyy selvästi tietyissä suvuissa. Myös joillakin allergioilla ja iho-ongelmilla saattaa olla perinnöllinen tausta. Muiden kuin yllämainittujen sairauksien kohdalla pyritään seuraamaan tilannetta, ja informoimaan kasvattajia heti, kun jokin vika alkaa muodostua rodussa ongelmaksi.

Omilla nartuillani allergiaa ei ole ilmennyt, mutta en syötä vehnää sisältävää ruokaa ollenkaan, muttei se ei takaa etteikö pennulle voi näitä edellä mainittuja asioita tulla. Pentujen ruoka on täysjyvävehnä pohjaista, eriasia kuin normaalit venhämössöt!

Luonne:

Labradorinnoutajan luonne on kuvattu rotumääritelmässä. Varsinaisia luonneongelmia ei ole, mutta muutamiin seikkoihin on syytä kiinnittää huomiota. Uroksissa ilmenee taipumusta dominoivuuteen, joka tulee esille jokapäiväisessä elämässä mm. seksuaalisena yliaktiivisuutena. Lisäksi joissain linjoissa esiintyy lähinnä kapea-alaisten jalostustavoitteiden tuloksena rodulle epätyypillistä sulkeutuneisuutta.

Omien koirien luonteen huoinoimmat kohdat: Ella on erittäin toimelias ja vilkas koira, määrätietoinen ja dominoiva nartuksi, Vanjassa on ennemminkin arkuutta ja epäileväisyyttä. Luonteet periytyvät pennuille ainakin jossain määrin, urosvalinnoilla on pyritty tasoittamaan luonnetta. Suurin osa käyttäytymisestä ja luonteesta tulee opittuna käytöksenä, joten koiran koulutukseen tulee pennunostajan panostaa saadakseen pennusta yhteiskuntakelpoisen.